Ammattiosastoista liitoiksi

 

Herrain hattuosasasto Maria Waltosen vaateliikkeessä Helsingissä v. 1928. Museovirasto

Koska ammattiyhdistysliike sai alkunsa? Tarkkaa päivämäärää ja vuosilukua ei voida sanoa. Monien ammattiliittojen sukupuut ovat usein mutkikkaita ja niiden hahmottaminen voi olla nykyihmiselle äärimmäisen vaikeaa. Mistä tämä monimutkaisuus johtuu? Ennen kaikkea siitä, että ammattiyhdistystoimintaan aktivoi aluksi vahva ammatti-identiteetti. Vuonna 1907 perustettuun Suomen Ammattijärjestöön kuului 48 ammattiliittoa, nykyään SAK:n jäsenenä on 22 ammattiliittoa. Hyvinkin pienillä ammattiryhmillä saattoi olla oma ammattiliitto ja liittorajoista oltiin hyvin tarkkoja. Ensimmäisiä ammatillisia yhdistyksiä oli perustettu jo 1850-60-luvulla, mutta tämän päivän ihminen ei niitä ammattiosastoiksi tunnistaisi. 1800-luvun lopulla virisi erilaista kansalaistoimintaa, jossa keskityttiin mm. raittiuden edistämiseen, sivistykseen ja hyväntekeväisyyteen. Ammattiosastoja perustettiin hyvin palkatuille ja ammattitaitoa vaativille aloille. Nykyisen kaltaisiin ammattiosastoihin oli vielä pitkä matka kuljettavana. Vähitellen syntyi tarvetta valtakunnalliseen yhteistyöhön ja ryhdyttiin perustamaan ammattiliittoja. Ensimmäinen ammattiliitto perustettiin kirjapainoteollisuuteen vuonna 1894. Varsinkin suurissa tehtaissa ammattiliittojen tiheä verkosto aiheutti ongelmia. Samalla työpaikalla työntekijät saattoivat kuulua lukuisiin eri liittoihin, mikä hankaloitti edunvalvontaa. Sama tilanne oli myös kaupan alalla, jossa järjestäytymisen vaiheet olivat värikkäitä jamonivaiheisia, usein riitaisiakin. 

Vuoden 1905 suurlakko aktivoi suomalaiset vaatimaan yleistä äänioikeutta. Samalla laajat työläisjoukot heräsivät ensimmäistä kertaa vaatimaan konkreettisia parannuksia olosuhteisiinsa. Osa kaupanalan työntekijöistä suhtautui näihin tapahtumiin epäillen. Liikeapulaisyhdistykset eivät halunneet rikkoa suhteitaan työnantajiin, kauppiasjärjestöille lähetettiin sovinnollisia pyyntöjä, ei vaatimuksia. Ne eivät olleet ammattiosastoja siinä mielessä, kuin me nykyään ammattiosaston ymmärrämme. Pirkanmaan palvelualojen ammattiosasto 003:n vanhin edeltäjä oli nimenomaan tällainen yhdistys, joka oli nimeltään Tampereen Kauppa-apulaisseura.

Kaikkia kaupanalan työntekijöitä tämä ei tyydyttänyt, joten vuodesta 1905 lähtien alettiin perustaa liikeapulaisammattiosastoja. Näitä ei tule sekoittaa liikeapulaisyhdistyksiin.  Palvelualan edunvalvonnan alkuvaiheissa kenttä oli näin jakautunut kahteen ryhmään, joiden maailmankatsomus oli hyvin toisenlainen. Työväenhenkiset liikeapulaisammattiosastot samaistuivat työväenliikkeeseen, kun taas porvarilliset liikeapulaisyhdistykset mm. kielsivät jäseniään työskentelemästä osuusliikkeissä. Poliittiset jaot ja raja-aidat olivat 1900-luvun alun Suomessa hyvin konkreettisia ja niillä oli todellista merkitystä ihmisten arkeen.  

1920-luvulle asti palvelualan työntekijöiden järjestökenttä oli hajanainen, sillä kaupan alan työntekijöitä kuului kolmeen ammattiliittoon. Monelle saattaa olla yllätys, että järjestäytyneistä kaupan alan työntekijöistä vain alle kolmasosa kuului ns. työväenhenkiseen Suomen Kauppa- ja Liiketyöntekijöiden Liittoon. Paremmin palkatut miespuoliset liikeapulaiset olivat puolestaan Suomen Liikeapulaisyhdistysten liiton jäseniä. Näiden lisäksi kentällä toimi vielä ruotsinkielinen konttoristien liitto.

Palvelualoilla työväenhenkisen järjestäytymisen pioneereja olivat hevosmiehet ja varasto- ja sekä kuljetustyöntekijät, joita kutsuttiin miespalvelijoiksi. Ensimmäinen liiketyöntekijöiden ammattiosasto perustetiin Viipurissa vuonna 1899. Aluksi yhdistyksessä olivat mukana myös kauppiaat, mutta he jäivät pois seuravana vuonna. He eivät hyväksyneet vaatimusta työnajan lyhentämisestä. Järjestäytyminen eteni hitaasti, vuoteen 1910 mennessä liiketyöntekijöiden ammattiosastot toimivat ainoastaan Turussa, Viipurissa, Helsingissä ja vuodesta 1907 lähtien myös Tampereella. Näihin osastoihin kuului ruumiillisen työn tekijöitä, joille sopivan ammattiliiton löytäminen oli vaikeaa. Ajo- ja varastomiesten johtamat ammattiosastot päättivät vuonna 1912 liittyä Suomen Kuljetustyöntekijäin Liittoon. 

Vielä oli monta vaihetta tutkittavana, ennen kuin päästään nykyiseen Palvelualojen Ammattiliittoon.

 

 

Lähteet:
Hentilä, Marjaliisa. Keikkavaaka ja kousikka. Kaupan työ ja tekijät 1800-luvulta itsepalveluaikaan. Liikealan ammattiliitto ry, 1999. 

Liiketyöntekijät yhteistyössä. 25 vuotta Suomen Liiketyöntekijäin Liiton toimintaa. Tampere, 1942.