Siirry pääsisältöön

Johdanto


Hyhkyn Voiman myyjiä kesällä vuonna 1963. Museovirasto

PAM 003:n historiaprojektin merkeissä avataan hankkeelle oma ”Historian aineksia”-blogi. Ammattiosaston historiankirjoittaja Keijo Rantanen kertoo säännöllisesti blogissa palvelualojen järjestötoiminnan vaiheista Tampereella. Lisäksi luodaan katsauksia työnteon arkeen yli sadan vuoden aikana. Historian esittelyn lisäksi pureudutaan ajankohtaisiin kysymyksiin ja etsitään tämän päivän ilmiöihin laajempaa ajallista perspektiiviä. Varsinkin monelle nuorelle työväenliikkeen vaiheet ja suomalaisen työelämän modernisoituminen ovat varsin vieraita ilmiöitä. Miten esimerkiksi työehtosopimukset ovat tulleet suomalaiseen työelämään? Miten hyvinvointivaltio ja ammattiyhdistysliike liittyvät yhteen?

Lisäksi historiahanke tulee näkymään jatkossa myös ammattiosaston somekanavissa. Ammattiyhdistystoiminnan ympäristö on vuosikymmenien kuluessa muuttunut, toisaalta hyvin monet asiat ovat ennallaan. Esimerkiksi 1920-luvulla työnantajat vastustivat työehtosopimuksia, koska niiden nähtiin olevan uhka kansalliselle kilpailukyvylle. Kuulostaako tutulta? Edunvalvonnan vaiheiden lisäksi blogissa tullaan vuoden 2020 syksyn aikana käsittelemään ainakin espanjatautiepidemiaa vuosina 1918-1920.

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Tampereen kauppa-apulaisseura, ensimmäinen liikealan työntekijöiden järjestö Tampereella

1890-luvulla Keskustori tunnettiin nimellä Kauppatori. Toripäivänä kaupungilla riitti vilskettä. Museovirasto .   Liikeapulaisten ensimmäiset yhdistykset Tammikuun 15. päivä vuonna 1895 perustettiin ensimmäinen Tampereella toiminut palvelualan ammatillinen järjestö, Tampereen Kauppa-apulaisseura.  Kyse ei ollut ammatillisesta järjestöstä siinä mielessä, kuin me sen nykyään ymmärrämme. 1800-luvun lopulla ammatilliset järjestöt keskittyivät lähinnä huvitilaisuuksiin ja sivistystoimintaan. Vallitsevaa yhteiskuntajärjestystä ei haluttu horjuttaa ja sosialismin aatteet olivat vain harvoille tuttuja. Ensimmäinen ruotsinkielinen kauppa-apulaisten yhdistys ”Handelsbiträdenas förening i Helsinfors” oli perustettu Helsingissä jo vuonna 1857 ja se määritteli tarkoituksekseen ”siveellisen valistustoiminnan”. Tällä tarkoitettiin mm. juopottelun ja korttipelin kieltämistä yhdistyksen tiloissa. Työntekijän ja työnantajan suhdetta ei näissä yhdistyksissä mitenkään kyseenalaistettu. Helsin
Lähetä kommentti
Lue lisää

Juoksupoikia, juoksutyttöjä

  Sähkeitä kuljettaneet lennätinpojat ovat saaneet käyttöönsä komeat univormut. Kuva Helsingistä 1930-luvulta. Museovirasto. Alaikäisten työssäkäynti osa ennen sotia luonnollinen osa suomalaista arkea. Työläisperheille kyse oli elannosta, kun taas sivistyneistön mielestä työnteon avulla voitiin suojella lasten ja nuorten moraalia. Kaupungeissa ja pienemmissä asutuskeskuksissa varsinkin pojat tekivät erilaisia tilapäistöitä. Kengänkiillottajat ja sanomalehtipojat olivat luonnollinen osa kaupunkien katukuvaa. Kaupat ja muut palvelut olivat teollisuuden ohella alaikäisten tärkeimpiä työllistäjiä. Liikeapulaislaissa lapsityövoiman alaikärajaksi määrättiin 14 vuotta, mikä herätti 1920-luvun alussa jyrkkää vastustusta. Kauppiaiden mukaan juuri 12-14 vuotiaat olivat kaikkein halukkaimpia juoksupojiksi- ja tytöiksi. Vanhempia tällaiset tehtävät eivät enää kiinnostaneet ja esimerkiksi 15-vuotiaalle olisi pitänyt kauppiaan maksaa parempaa palkkaa. Tyytymättömiä olivat myös monet vanhemma
Lähetä kommentti
Lue lisää

Puotipoikia, kauppa-apulaisia, myyjättäriä

    Helsinkiläisten kauppa-apulaisten mieskuoro 1890-luvulla. Museovirasto.       Kauppa-apulaiset – kaupallisen alan vanhin ammattikunta Suomen historiassa kauppojen toiminta on ollut vapaata suhteellisen vähän aikaa,vuoteen 1868 saakka kaupankäynti oli vain harvojen etuoikeus. Kaupat toimivat suurten laivanvarustaja-teollisuusharjoittajien johtamien kauppahuoneiden ehdoilla. Kaikkiaan Suomessa oli 1800-luvun puolivälissä noin 1100 kauppiasta. Kauppiaiden palveluksessa työskenteli yleensä miespuolisia kauppa-apulaisia, joiden ura oli alkanut yleensä nuorena puotipoikana. Neljän vuoden ajan työskentely kauppa-apulaisena riitti kauppiaan tutkinnon suorittamiseen.  Kauppa-apulaisen täytyi hallita mm. koti- ja ulkomaiset mitat, vekselit ja rahalajit, kirjanpitoa sekä kauppakirjeenvaihtoa. Korkea ammattitaito takasi heille hyvän aseman työmarkkinoilla, joten kauppa-apulaiset kuuluivat työväestön palkkaeliittiin. Kaupan vapauduttua vuonna 1868 vanha ammattikuntainen järjeste
Lähetä kommentti
Lue lisää