Puotipoikia, kauppa-apulaisia, myyjättäriä

 

 

Helsinkiläisten kauppa-apulaisten mieskuoro 1890-luvulla. Museovirasto.

 

 

 

Kauppa-apulaiset – kaupallisen alan vanhin ammattikunta

Suomen historiassa kauppojen toiminta on ollut vapaata suhteellisen vähän aikaa,vuoteen 1868 saakka kaupankäynti oli vain harvojen etuoikeus. Kaupat toimivat suurten laivanvarustaja-teollisuusharjoittajien johtamien kauppahuoneiden ehdoilla. Kaikkiaan Suomessa oli 1800-luvun puolivälissä noin 1100 kauppiasta. Kauppiaiden palveluksessa työskenteli yleensä miespuolisia kauppa-apulaisia, joiden ura oli alkanut yleensä nuorena puotipoikana. Neljän vuoden ajan työskentely kauppa-apulaisena riitti kauppiaan tutkinnon suorittamiseen. 

Kauppa-apulaisen täytyi hallita mm. koti- ja ulkomaiset mitat, vekselit ja rahalajit, kirjanpitoa sekä kauppakirjeenvaihtoa. Korkea ammattitaito takasi heille hyvän aseman työmarkkinoilla, joten kauppa-apulaiset kuuluivat työväestön palkkaeliittiin. Kaupan vapauduttua vuonna 1868 vanha ammattikuntainen järjestelmä vähitellen menetti merkityksensä.

Säädöksistä huolimatta kauppa-apulaisen ammatissa toimi 1800-luvulla myös naisia. Suomen ensimmäiset naispuoliset kauppa-apulaiset kirjattiin väestötilastoihin vuonna 1805. Tampereella ensimmäinen naispuolinen kauppa-apulainen mainitaan kuitenkin vasta vuonna 1870. Helsingissä samaan aikaan naisten osuus kauppa-apulaisista oli jo 28 prosenttia. Ammattikuntalaitoksen lopettaminen avasi lopullisesti palkkatyön myös naisille. Täysivaltaiset 25 vuotta täyttäneet naimattomat naiset saivat oikeuden harjoittaa kauppaa ja muita elinkeinoja.

Sukupuoli määrää työnjaon

Naisten tullessa kaupan alalle samalla kauppapuoteihin alkoi juurtua omavaraistaloudesta ja teollisuudesta tuttu jako naisten ja miesten töihin. Naisten tehtävänä oli myydä tuotteita, joita he myös valmistivat tai käsittelivät kotitaloudessa. Teollisesti valmistettujen pikkutavaroiden, vaatteiden ja elintarvikkeiden vähittäismyynnin lisääntyminen oli vahvasti kytköksissä naiskauppa-apulaisten yleistymiseen. Esimerkiksi elintarvikkeiden punnitseminen ei ollutkaan enää miehelle sopivaa työtä. Työnjako perustui usein myös kaupassa tuotteiden painoon. Naiset myivät kevyempiä tuotteita, miehet painavampia. Maitoa ja kukkia myivät vain naiset, lihakaupoissa miehet myivät naisille ja rautakaupoissa miehet miehille.

Järjestäytymisen ensiaskeleita

Tampere oli 1800-luvulla teollistuvan Suomen kesken, aina todellinen tehdaskaupunki. Palkkatyö lisäsi kauppojen asiakaskuntaa ja uusia liikkeitä perustettiin. Kaupanalan työntekijöiden määrä lisääntyi ja viimeistään 1880-luvulla myös kauppa-apulaisista oli muodostunut oma ryhmänsä paikallisen työväestön keskuuteen. Vuonna 1890 Tampereella työskenteli 244 kauppa-apulaista, joista 84 oli naisia.

1800-luvun lopulla osana kansalaisyhteiskunnan syntyä käynnistyi myös erilaisten ammattikuntien järjestäytyminen. Aktiivisimpia olivat ammattiryhmät, joilla oli suhteellisen korkea tulotaso, ammattitaitoa sekä jonkin verran koulutusta. Tällaisia työntekijöitä olivat rakennustyömaiden maalarit, muurarit ja puusepät, räätälit, suutarit ja kirjapainojen työntekijät. Myös kauppa-apulaisten monipuolinen osaaminen nosti heidät järjestäytymisen pioneereiksi. Elettiin ns. wrightiläisen työväenliikkeen aikaa, jolloin ei vielä kyseenalaistettu työntekijän ja työnantajan suhteen perusteita. Järjestäytymisessä tamperelaiset kauppa-apulaiset olivat paikallisia pioneereja.