Siirry pääsisältöön

PAM 003 ry:n historiahanke käynnistyy!

 

 

 


Keväällä 2019 Tampereen PAM 003 ry. päätti käynnistää laajan historiahankkeen, jonka lopputuloksena tullaan julkaisemaan laajasti palvelualan edunvalvontaa ja paikallisen rakennemuutoksen vaikutuksia käsittelevä historiateos. Tutkijana ja kirjoittajana toimin minä, Keijo Rantanen. Olen Nokialla asuva 46-vuotias historiantutkija ja tietokirjailija. Olen aiemmin kirjoittanut mm. Nokian tehdasyhdyskunnassa toimineen ammattiyhdistysliikkeen historiasta, Tampereen Työväenyhdistyksestä sekä työväen musiikkiharrastuksen vaiheista Suomessa.

Tarkoituksena ei ole sulkeutua norsunluutorniin vuosiksi, minkä jälkeen valmis kirja tupsahtaa painosta ulos. Tässä blogissa käsitellään koko projektin ajan hankkeessa esiin nousevia teemoja ja seurataan samalla tamperelaisten ja pirkanmaalaisten palvelualan työntekijöiden vaiheita 1800-luvun puolelta aina nykypäivään asti. Tavoitteena on osoittaa, että historia ei ole pölyttynyttä ajanhukkaa vaan ajallinen perspektiivi auttaa ymmärtämään paremmin myös nykypäivän ilmiöitä.

Ammattiosastohistoriaa laajalle otteella

Moni varmasti ihmittelee, millaista historiantutkimus oikeastaan on? Historiankirjoitus pohjautuu lähteisiin eli vanhaan aineistoon, jota menneisyydestä on säilynyt. Pam 003-osaston historiahankkeessa aineistona käytetään mm. ammattiosaston omaa arkistoa, jossa säilytetään mm. kokouspöytäkirjoja, toimintakertomuksia, kirjeenvaihtoa ja muuta sekalaista materiaalia. Aiheeseen liittyvää aineistoa on myös Tampereen kaupunginarkistost sekä Helsingissä sijaitsevissa Työväen- ja Kansan Arkistosta.

Tästä se lähtee!

Historiantutkija ja tietokirjailija Keijo Rantanen. Kuva: Markku Lappalainen.

 

 

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kaupan työläisen liukuva työaika 1920-luvulla

    Maaseudulla kaupat saivat olla lainmukaan auki kaksitoista tuntia. Todellisuudessa aukiolo oli hyvin liukuvaa. Kuvassa sekatavarakauppa Suojärvellä. Museovirasto. Siirtyminen kahdeksantuntiseen työpäivään oli epäilemättä yksi suomalaisen työmarkkinajärjestelmän suuria edistysaskeleita. 1890-luvulta lähtien se oli ollut Suomen työväenliikkeen yksi keskeisistä tavoitteista ja vaatimuksista. Työväenliikkeen valkopartainen oppi-isä Nils af Ursin kirjoitti vuonna 1896 Työmieslehdessä eurooppalaisista tutkimuksista, joissa vakuutettiin kahdeksantuntisen työpäivän hyviä vaikutuksia työväestölle. Työn lisäksi työväestölle jäisi mahdollisuuksia myös henkiseen kasvuun. Vaatimus kahdeksantuntisesta työpäivästä tuli tutuksi mm. vappumielenosoituksissa. Sosialidemokraattienemmistöinen eduskunta vahvisti Suomen itsenäistymisen aattona, marraskuussa 1917 lain kahdeksantuntisesta työpäivästä. Sisällissodan jälkeen työnantajapiirit pyrkivät parhaansa mukaan vesittämään työaikalakia, ...

Kun liikeapulaisilla oli oma tenniskenttä

 Tampereen Jalkinekauppa Oy:n näyteikkuna Helsingissä 1930-luvun alussa. Museovirasto. Monilla suomalaisilla ammattialoilla edunvalvonnan historian vaiheet ovat yleensä kulkeneet selkeää aikajanaa. Esimerkiksi teollisuustyöväen edunvalvonta sai alkunsa 1800-1900-lukujen vaihteessa ammattiosastojen perustamisesta, minkä jälkeen saivat alkunsa myös valtakunnalliset ammattiliitot. Kaupan ja muiden palvelujen alalla kehitys ei ole ollut näin selväpiirteistä. Pirkanmaan Palvelualojen ammattiosasto 003:n juuret alkoivat kehittyä kahdesta varhaisesta palvelualojen ammattiosastosta Tampereella. Tässä postauksessa keskitytään näistä vanhimpaan eli vuonna 1895 perustettuun Tampereen Kauppa-apulaisseuraan. Neljä vuotta myöhemmin Kauppa-apulaisseuran nimi vaihtui Tampereen Liikeapulaisseuraksi. Samainen yhdistys oli aktiivisesti mukana myös liikeapulaisyhdistysten valtakunnallisessa yhteistyössä. Liikeapulaisten liitto perustettiin vuonna 1906 ja vuoden 1907 alusta lähtien liitto alkoi j...

Juoksupoikia, juoksutyttöjä

  Sähkeitä kuljettaneet lennätinpojat ovat saaneet käyttöönsä komeat univormut. Kuva Helsingistä 1930-luvulta. Museovirasto. Alaikäisten työssäkäynti osa ennen sotia luonnollinen osa suomalaista arkea. Työläisperheille kyse oli elannosta, kun taas sivistyneistön mielestä työnteon avulla voitiin suojella lasten ja nuorten moraalia. Kaupungeissa ja pienemmissä asutuskeskuksissa varsinkin pojat tekivät erilaisia tilapäistöitä. Kengänkiillottajat ja sanomalehtipojat olivat luonnollinen osa kaupunkien katukuvaa. Kaupat ja muut palvelut olivat teollisuuden ohella alaikäisten tärkeimpiä työllistäjiä. Liikeapulaislaissa lapsityövoiman alaikärajaksi määrättiin 14 vuotta, mikä herätti 1920-luvun alussa jyrkkää vastustusta. Kauppiaiden mukaan juuri 12-14 vuotiaat olivat kaikkein halukkaimpia juoksupojiksi- ja tytöiksi. Vanhempia tällaiset tehtävät eivät enää kiinnostaneet ja esimerkiksi 15-vuotiaalle olisi pitänyt kauppiaan maksaa parempaa palkkaa. Tyytymättömiä olivat myös monet vanh...