Siirry pääsisältöön

PAM 003 ry:n historiahanke käynnistyy!

 

 

 


Keväällä 2019 Tampereen PAM 003 ry. päätti käynnistää laajan historiahankkeen, jonka lopputuloksena tullaan julkaisemaan laajasti palvelualan edunvalvontaa ja paikallisen rakennemuutoksen vaikutuksia käsittelevä historiateos. Tutkijana ja kirjoittajana toimin minä, Keijo Rantanen. Olen Nokialla asuva 46-vuotias historiantutkija ja tietokirjailija. Olen aiemmin kirjoittanut mm. Nokian tehdasyhdyskunnassa toimineen ammattiyhdistysliikkeen historiasta, Tampereen Työväenyhdistyksestä sekä työväen musiikkiharrastuksen vaiheista Suomessa.

Tarkoituksena ei ole sulkeutua norsunluutorniin vuosiksi, minkä jälkeen valmis kirja tupsahtaa painosta ulos. Tässä blogissa käsitellään koko projektin ajan hankkeessa esiin nousevia teemoja ja seurataan samalla tamperelaisten ja pirkanmaalaisten palvelualan työntekijöiden vaiheita 1800-luvun puolelta aina nykypäivään asti. Tavoitteena on osoittaa, että historia ei ole pölyttynyttä ajanhukkaa vaan ajallinen perspektiivi auttaa ymmärtämään paremmin myös nykypäivän ilmiöitä.

Ammattiosastohistoriaa laajalle otteella

Moni varmasti ihmittelee, millaista historiantutkimus oikeastaan on? Historiankirjoitus pohjautuu lähteisiin eli vanhaan aineistoon, jota menneisyydestä on säilynyt. Pam 003-osaston historiahankkeessa aineistona käytetään mm. ammattiosaston omaa arkistoa, jossa säilytetään mm. kokouspöytäkirjoja, toimintakertomuksia, kirjeenvaihtoa ja muuta sekalaista materiaalia. Aiheeseen liittyvää aineistoa on myös Tampereen kaupunginarkistost sekä Helsingissä sijaitsevissa Työväen- ja Kansan Arkistosta.

Tästä se lähtee!

Historiantutkija ja tietokirjailija Keijo Rantanen. Kuva: Markku Lappalainen.

 

 

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Tampereen kauppa-apulaisseura, ensimmäinen liikealan työntekijöiden järjestö Tampereella

1890-luvulla Keskustori tunnettiin nimellä Kauppatori. Toripäivänä kaupungilla riitti vilskettä. Museovirasto .   Liikeapulaisten ensimmäiset yhdistykset Tammikuun 15. päivä vuonna 1895 perustettiin ensimmäinen Tampereella toiminut palvelualan ammatillinen järjestö, Tampereen Kauppa-apulaisseura.  Kyse ei ollut ammatillisesta järjestöstä siinä mielessä, kuin me sen nykyään ymmärrämme. 1800-luvun lopulla ammatilliset järjestöt keskittyivät lähinnä huvitilaisuuksiin ja sivistystoimintaan. Vallitsevaa yhteiskuntajärjestystä ei haluttu horjuttaa ja sosialismin aatteet olivat vain harvoille tuttuja. Ensimmäinen ruotsinkielinen kauppa-apulaisten yhdistys ”Handelsbiträdenas förening i Helsinfors” oli perustettu Helsingissä jo vuonna 1857 ja se määritteli tarkoituksekseen ”siveellisen valistustoiminnan”. Tällä tarkoitettiin mm. juopottelun ja korttipelin kieltämistä yhdistyksen tiloissa. Työntekijän ja työnantajan suhdetta ei näissä yhdistyksissä mitenkään kyseenalaistettu. Helsin

Juoksupoikia, juoksutyttöjä

  Sähkeitä kuljettaneet lennätinpojat ovat saaneet käyttöönsä komeat univormut. Kuva Helsingistä 1930-luvulta. Museovirasto. Alaikäisten työssäkäynti osa ennen sotia luonnollinen osa suomalaista arkea. Työläisperheille kyse oli elannosta, kun taas sivistyneistön mielestä työnteon avulla voitiin suojella lasten ja nuorten moraalia. Kaupungeissa ja pienemmissä asutuskeskuksissa varsinkin pojat tekivät erilaisia tilapäistöitä. Kengänkiillottajat ja sanomalehtipojat olivat luonnollinen osa kaupunkien katukuvaa. Kaupat ja muut palvelut olivat teollisuuden ohella alaikäisten tärkeimpiä työllistäjiä. Liikeapulaislaissa lapsityövoiman alaikärajaksi määrättiin 14 vuotta, mikä herätti 1920-luvun alussa jyrkkää vastustusta. Kauppiaiden mukaan juuri 12-14 vuotiaat olivat kaikkein halukkaimpia juoksupojiksi- ja tytöiksi. Vanhempia tällaiset tehtävät eivät enää kiinnostaneet ja esimerkiksi 15-vuotiaalle olisi pitänyt kauppiaan maksaa parempaa palkkaa. Tyytymättömiä olivat myös monet vanhemma

Puotipoikia, kauppa-apulaisia, myyjättäriä

    Helsinkiläisten kauppa-apulaisten mieskuoro 1890-luvulla. Museovirasto.       Kauppa-apulaiset – kaupallisen alan vanhin ammattikunta Suomen historiassa kauppojen toiminta on ollut vapaata suhteellisen vähän aikaa,vuoteen 1868 saakka kaupankäynti oli vain harvojen etuoikeus. Kaupat toimivat suurten laivanvarustaja-teollisuusharjoittajien johtamien kauppahuoneiden ehdoilla. Kaikkiaan Suomessa oli 1800-luvun puolivälissä noin 1100 kauppiasta. Kauppiaiden palveluksessa työskenteli yleensä miespuolisia kauppa-apulaisia, joiden ura oli alkanut yleensä nuorena puotipoikana. Neljän vuoden ajan työskentely kauppa-apulaisena riitti kauppiaan tutkinnon suorittamiseen.  Kauppa-apulaisen täytyi hallita mm. koti- ja ulkomaiset mitat, vekselit ja rahalajit, kirjanpitoa sekä kauppakirjeenvaihtoa. Korkea ammattitaito takasi heille hyvän aseman työmarkkinoilla, joten kauppa-apulaiset kuuluivat työväestön palkkaeliittiin. Kaupan vapauduttua vuonna 1868 vanha ammattikuntainen järjeste