Siirry pääsisältöön

Tampereen kauppa-apulaisseura, ensimmäinen liikealan työntekijöiden järjestö Tampereella



1890-luvulla Keskustori tunnettiin nimellä Kauppatori. Toripäivänä kaupungilla riitti vilskettä. Museovirasto.
 
Liikeapulaisten ensimmäiset yhdistykset
Tammikuun 15. päivä vuonna 1895 perustettiin ensimmäinen Tampereella toiminut palvelualan ammatillinen järjestö, Tampereen Kauppa-apulaisseura. 
Kyse ei ollut ammatillisesta järjestöstä siinä mielessä, kuin me sen nykyään ymmärrämme. 1800-luvun lopulla ammatilliset järjestöt keskittyivät lähinnä huvitilaisuuksiin ja sivistystoimintaan. Vallitsevaa yhteiskuntajärjestystä ei haluttu horjuttaa ja sosialismin aatteet olivat vain harvoille tuttuja.

Ensimmäinen ruotsinkielinen kauppa-apulaisten yhdistys ”Handelsbiträdenas förening i Helsinfors” oli perustettu Helsingissä jo vuonna 1857 ja se määritteli tarkoituksekseen ”siveellisen valistustoiminnan”. Tällä tarkoitettiin mm. juopottelun ja korttipelin kieltämistä yhdistyksen tiloissa. Työntekijän ja työnantajan suhdetta ei näissä yhdistyksissä mitenkään kyseenalaistettu. Helsinkiläisen yhdistyksen sääntöihin oli jopa kirjattu, että ”yhdistys ei millään tavalla saa muuttaa kauppa-apulaisten riippuvuussuhdetta heidän isännistään”. Ensimmäinen suomenkielinen liikeapulaisten järjestö perustettiin Jyväskylässä vuonna 1875.Lisää yhdistyksiä perustettiin 1890-luvulla, jolloin liikeapulaisyhdistyksen perustettiin Sortavalaan (1892), Viipuriin (1893) sekä Kuopioon ja Joensuuhun (1894). Seuraavaksi palvelualan yhdistys perustettiin Tampereelle.

Varovaisin askelin edunvalvontaan
Tampereen Kauppa-apulaisseuran toiminnasta ei ole säilynyt arkistomateriaalia, mutta onneksi käytettävissä on aikakauden sanomalehtiä. Sivistys- ja vapaa-ajantoimintaa näyttää olleen vahvasti esillä heti alusta lähtien. Tampereen Sanomissa mainostettiin maaliskuussa vuonna 1895 saman kuun 24. päivä Kauppa-apulaisseuran järjestämiä suuria ”naamiaishuveja”. Aamulehti kuvasi ohjelmaa ”suurenmoiseksi”. Juhlapaikkana oli Kaupungintalon juhlasali ja juhlavieraille oli tarjolla erilaisia ohjelmanumeroita ja kuvaelmia. Esitysten jälkeen oli vuorossa esitelmä, jonka piti ”valtioviisas räätäli”. Naamiot riisuttiin keskiyöllä.

Monet kauppa-apulaiset eivät vielä 1800-luvun lopulla mieltäneet luuluvansa työväenluokkaan. Kauppa- ja liikeapulaisia kuuluikin myös liikemiesyhdistyksiin, koska varsinkin miespuoliset kauppa-apulaiset miellettiin tuleviksi kauppiassäädyn jäseniksi. Vähitellen kuitenkin kiinnostus esimerkiksi työaikaan ja työoloihin lisääntyi. Vuodesta 1897 lähtien kauppa-apulaisyhdistykset perustivat valtakunnallisen yhteistyöelimen Suomen kauppa-apulaisyhdistysten keskusvaliokunnan. Tämän kautta kauppa-apulaiset tekivät valtakunnallista yhteistyötä aina vuoteen 1906 asti, jolloin perustettiin Suomen Liikapulaisyhdistyksien liitto. 

Lähde: Hentilä, Marjaliisa, Keikkavaaka ja kousikka. Kaupan työ ja tekijät 1800-luvulta itsepalveluaikaan. Liikealan ammattiliitto ry & Oy Edita Ab. 1999. 

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kaupan työläisen liukuva työaika 1920-luvulla

    Maaseudulla kaupat saivat olla lainmukaan auki kaksitoista tuntia. Todellisuudessa aukiolo oli hyvin liukuvaa. Kuvassa sekatavarakauppa Suojärvellä. Museovirasto. Siirtyminen kahdeksantuntiseen työpäivään oli epäilemättä yksi suomalaisen työmarkkinajärjestelmän suuria edistysaskeleita. 1890-luvulta lähtien se oli ollut Suomen työväenliikkeen yksi keskeisistä tavoitteista ja vaatimuksista. Työväenliikkeen valkopartainen oppi-isä Nils af Ursin kirjoitti vuonna 1896 Työmieslehdessä eurooppalaisista tutkimuksista, joissa vakuutettiin kahdeksantuntisen työpäivän hyviä vaikutuksia työväestölle. Työn lisäksi työväestölle jäisi mahdollisuuksia myös henkiseen kasvuun. Vaatimus kahdeksantuntisesta työpäivästä tuli tutuksi mm. vappumielenosoituksissa. Sosialidemokraattienemmistöinen eduskunta vahvisti Suomen itsenäistymisen aattona, marraskuussa 1917 lain kahdeksantuntisesta työpäivästä. Sisällissodan jälkeen työnantajapiirit pyrkivät parhaansa mukaan vesittämään työaikalakia, ...

Juoksupoikia, juoksutyttöjä

  Sähkeitä kuljettaneet lennätinpojat ovat saaneet käyttöönsä komeat univormut. Kuva Helsingistä 1930-luvulta. Museovirasto. Alaikäisten työssäkäynti osa ennen sotia luonnollinen osa suomalaista arkea. Työläisperheille kyse oli elannosta, kun taas sivistyneistön mielestä työnteon avulla voitiin suojella lasten ja nuorten moraalia. Kaupungeissa ja pienemmissä asutuskeskuksissa varsinkin pojat tekivät erilaisia tilapäistöitä. Kengänkiillottajat ja sanomalehtipojat olivat luonnollinen osa kaupunkien katukuvaa. Kaupat ja muut palvelut olivat teollisuuden ohella alaikäisten tärkeimpiä työllistäjiä. Liikeapulaislaissa lapsityövoiman alaikärajaksi määrättiin 14 vuotta, mikä herätti 1920-luvun alussa jyrkkää vastustusta. Kauppiaiden mukaan juuri 12-14 vuotiaat olivat kaikkein halukkaimpia juoksupojiksi- ja tytöiksi. Vanhempia tällaiset tehtävät eivät enää kiinnostaneet ja esimerkiksi 15-vuotiaalle olisi pitänyt kauppiaan maksaa parempaa palkkaa. Tyytymättömiä olivat myös monet vanh...

PAM 003 ry:n historiahanke käynnistyy!

      Kev äällä 2019 Tampereen PAM 003 ry. päätti käynnistää laajan historiahankkeen, jonka lopputuloksena tullaan julkaisemaan laajasti palvelualan edunvalvontaa ja paikallisen rakennemuutoksen vaikutuksia käsittelevä historiateos. Tutkijana ja kirjoittajana toimin minä, Keijo Rantanen. Olen Nokialla asuva 46-vuotias historiantutkija ja tietokirjailija. Olen aiemmin kirjoittanut mm. Nokian tehdasyhdyskunnassa toimineen ammattiyhdistysliikkeen historiasta, Tampereen Työväenyhdistyksestä sekä työväen musiikkiharrastuksen vaiheista Suomessa. Tarkoituksena ei ole sulkeutua norsunluutorniin vuosiksi, minkä jälkeen valmis kirja tupsahtaa painosta ulos. Tässä blogissa käsitellään koko projektin ajan hankkeessa esiin nousevia teemoja ja seurataan samalla tamperelaisten ja pirkanmaalaisten palvelualan työntekijöiden vaiheita 1800-luvun puolelta aina nykypäivään asti. Tavoitteena on osoittaa, että historia ei ole pölyttynyttä ajanhukkaa vaan ajallinen perspektiivi auttaa y...