Siirry pääsisältöön

Tampereen kauppa-apulaisseura, ensimmäinen liikealan työntekijöiden järjestö Tampereella



1890-luvulla Keskustori tunnettiin nimellä Kauppatori. Toripäivänä kaupungilla riitti vilskettä. Museovirasto.
 
Liikeapulaisten ensimmäiset yhdistykset
Tammikuun 15. päivä vuonna 1895 perustettiin ensimmäinen Tampereella toiminut palvelualan ammatillinen järjestö, Tampereen Kauppa-apulaisseura. 
Kyse ei ollut ammatillisesta järjestöstä siinä mielessä, kuin me sen nykyään ymmärrämme. 1800-luvun lopulla ammatilliset järjestöt keskittyivät lähinnä huvitilaisuuksiin ja sivistystoimintaan. Vallitsevaa yhteiskuntajärjestystä ei haluttu horjuttaa ja sosialismin aatteet olivat vain harvoille tuttuja.

Ensimmäinen ruotsinkielinen kauppa-apulaisten yhdistys ”Handelsbiträdenas förening i Helsinfors” oli perustettu Helsingissä jo vuonna 1857 ja se määritteli tarkoituksekseen ”siveellisen valistustoiminnan”. Tällä tarkoitettiin mm. juopottelun ja korttipelin kieltämistä yhdistyksen tiloissa. Työntekijän ja työnantajan suhdetta ei näissä yhdistyksissä mitenkään kyseenalaistettu. Helsinkiläisen yhdistyksen sääntöihin oli jopa kirjattu, että ”yhdistys ei millään tavalla saa muuttaa kauppa-apulaisten riippuvuussuhdetta heidän isännistään”. Ensimmäinen suomenkielinen liikeapulaisten järjestö perustettiin Jyväskylässä vuonna 1875.Lisää yhdistyksiä perustettiin 1890-luvulla, jolloin liikeapulaisyhdistyksen perustettiin Sortavalaan (1892), Viipuriin (1893) sekä Kuopioon ja Joensuuhun (1894). Seuraavaksi palvelualan yhdistys perustettiin Tampereelle.

Varovaisin askelin edunvalvontaan
Tampereen Kauppa-apulaisseuran toiminnasta ei ole säilynyt arkistomateriaalia, mutta onneksi käytettävissä on aikakauden sanomalehtiä. Sivistys- ja vapaa-ajantoimintaa näyttää olleen vahvasti esillä heti alusta lähtien. Tampereen Sanomissa mainostettiin maaliskuussa vuonna 1895 saman kuun 24. päivä Kauppa-apulaisseuran järjestämiä suuria ”naamiaishuveja”. Aamulehti kuvasi ohjelmaa ”suurenmoiseksi”. Juhlapaikkana oli Kaupungintalon juhlasali ja juhlavieraille oli tarjolla erilaisia ohjelmanumeroita ja kuvaelmia. Esitysten jälkeen oli vuorossa esitelmä, jonka piti ”valtioviisas räätäli”. Naamiot riisuttiin keskiyöllä.

Monet kauppa-apulaiset eivät vielä 1800-luvun lopulla mieltäneet luuluvansa työväenluokkaan. Kauppa- ja liikeapulaisia kuuluikin myös liikemiesyhdistyksiin, koska varsinkin miespuoliset kauppa-apulaiset miellettiin tuleviksi kauppiassäädyn jäseniksi. Vähitellen kuitenkin kiinnostus esimerkiksi työaikaan ja työoloihin lisääntyi. Vuodesta 1897 lähtien kauppa-apulaisyhdistykset perustivat valtakunnallisen yhteistyöelimen Suomen kauppa-apulaisyhdistysten keskusvaliokunnan. Tämän kautta kauppa-apulaiset tekivät valtakunnallista yhteistyötä aina vuoteen 1906 asti, jolloin perustettiin Suomen Liikapulaisyhdistyksien liitto. 

Lähde: Hentilä, Marjaliisa, Keikkavaaka ja kousikka. Kaupan työ ja tekijät 1800-luvulta itsepalveluaikaan. Liikealan ammattiliitto ry & Oy Edita Ab. 1999. 

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kaupan työläisen liukuva työaika 1920-luvulla

    Maaseudulla kaupat saivat olla lainmukaan auki kaksitoista tuntia. Todellisuudessa aukiolo oli hyvin liukuvaa. Kuvassa sekatavarakauppa Suojärvellä. Museovirasto. Siirtyminen kahdeksantuntiseen työpäivään oli epäilemättä yksi suomalaisen työmarkkinajärjestelmän suuria edistysaskeleita. 1890-luvulta lähtien se oli ollut Suomen työväenliikkeen yksi keskeisistä tavoitteista ja vaatimuksista. Työväenliikkeen valkopartainen oppi-isä Nils af Ursin kirjoitti vuonna 1896 Työmieslehdessä eurooppalaisista tutkimuksista, joissa vakuutettiin kahdeksantuntisen työpäivän hyviä vaikutuksia työväestölle. Työn lisäksi työväestölle jäisi mahdollisuuksia myös henkiseen kasvuun. Vaatimus kahdeksantuntisesta työpäivästä tuli tutuksi mm. vappumielenosoituksissa. Sosialidemokraattienemmistöinen eduskunta vahvisti Suomen itsenäistymisen aattona, marraskuussa 1917 lain kahdeksantuntisesta työpäivästä. Sisällissodan jälkeen työnantajapiirit pyrkivät parhaansa mukaan vesittämään työaikalakia, sillä sen

Juoksupoikia, juoksutyttöjä

  Sähkeitä kuljettaneet lennätinpojat ovat saaneet käyttöönsä komeat univormut. Kuva Helsingistä 1930-luvulta. Museovirasto. Alaikäisten työssäkäynti osa ennen sotia luonnollinen osa suomalaista arkea. Työläisperheille kyse oli elannosta, kun taas sivistyneistön mielestä työnteon avulla voitiin suojella lasten ja nuorten moraalia. Kaupungeissa ja pienemmissä asutuskeskuksissa varsinkin pojat tekivät erilaisia tilapäistöitä. Kengänkiillottajat ja sanomalehtipojat olivat luonnollinen osa kaupunkien katukuvaa. Kaupat ja muut palvelut olivat teollisuuden ohella alaikäisten tärkeimpiä työllistäjiä. Liikeapulaislaissa lapsityövoiman alaikärajaksi määrättiin 14 vuotta, mikä herätti 1920-luvun alussa jyrkkää vastustusta. Kauppiaiden mukaan juuri 12-14 vuotiaat olivat kaikkein halukkaimpia juoksupojiksi- ja tytöiksi. Vanhempia tällaiset tehtävät eivät enää kiinnostaneet ja esimerkiksi 15-vuotiaalle olisi pitänyt kauppiaan maksaa parempaa palkkaa. Tyytymättömiä olivat myös monet vanhemma

Liikeapulaisten "vatsantäyttölaitos"

  Vuonna 1930 Tampereen Liikeapulaisseura oli jo varsin vakiintunut tamperelainen yhdistys, mutta sen ”huoneistokysymys” oli edelleen ratkaisematta. Suuremmat yleisötilaisuudet oli pidetty perinteisesti Tampereen Kauppaoppilaitoksella, mutta muu kerhotoiminta kaipasi pysyvämpää ja kodikkaampaa pitopaikkaa. Oman talon rakentamista tai huoneisto-osakkeiden ostamistakin harkittiin, mutta yhdistyksen rahavarat eivät tähän antaneet mahdollisuuksia. Tampereen Työväentalolla toimimista ei edes harkittu.  Taloudelliset realiteetit pakottivat yhdistyksen etsimään eri puolilta Tamperetta sopivaa vuokrahuoneistoa. Osoitteessa Itäinenkatu 18 viimein onnisti. Tarjolla lähes 200 neliön huoneisto, johon kuului viisi huonetta, keittiö sekä eteishalli. Nykyään Itäisenkadun nimi on Aleksis Kiven katu ja PAM003:n toimisto toimii edelleen samassa osoitteessa Aleksis Kiven kadun ja Puutarhakadun kulmassa. Alkuperäinen rakennus on aikanaan purettu tontilta ja ehkä tarkka ajankohta vielä selviää historia